Hirvien lukumäärän kasvaminen käsittämättömiin mittoihin saa rivimotoristin uumoilemaan, että elikolle on kaavailtu suojelukohteen statusta.
Tuota hirvien tolkutonta määrää selittämään lainaan tähän Metsälehden 3/2003 Hannu Jauhiaisen hirviartikkelista pari kohtaa, sillä tämän lähinnä metsänomistajille suunnatun hirvivahinkoartikkelin asiat koskevat hirvikannan kasvun osalta luonnollisesti myös tienkäyttäjiä.
Metsälehti kirjoittaa, että nousseista kaatolupamääristä huolimatta hirvieläinkanta on edelleen paikoin yli kaksinkertainen tavoitteeseen nähden. Lehti kertoo myös, että Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen arviot hirvikannasta ja sen kehityksestä ovat olleet maan ylimmän riistaviranomaisen, maa- ja metsätalousministeriön osastopäällikkö Seppo Havun mukaan varsin puutteelliset. Hirvikanta lisääntyy noin 50 prosentilla vuodessa ja jos hirvien määrä arvioidaan väärin, hirvikanta paisuu helposti ylisuureksi. Hirvien kaatomääriä on viime vuosina nostettu, mutta määrät eivät ole olleet riittäviä. Havun mukaan käännekohta oli vuosi 1998, jolloin hirviä ammuttiin riistantutkijoiden suosituksesta liian vähän. Kaatomäärä oli alle 30 000.
Seuraavana vuonna hirvikannan käännyttyä nousuun ammuttiin lähes 50 000 hirveä. Silti kanta vain kasvoi ja vuonna 2000 päästiin jo 64 000 hirveen. Seuraavana vuonna ammuttiin 67 000 hirveä, mutta kantaa ei edelleenkään saatu laskuun. Viime vuonna hirviä ammuttiin ennätykselliset 84 524 yksilöä, eikä kanta ole kaikin paikoin edelleenkään laskussa. Havun mukaan viime syksyn ennätysjahdista huolimatta hirviä jäi paikoin 10-12 hirveä tuhannelle hehtaarille, kun tavoitetiheys Etelä-Suomessa on noin viisi hirveä ja Pohjois-Suomessa noin kolme hirveä tuhannella hehtaarilla. Näin siis Metsälehti –tienkäyttäjänkin asialla.
Näihin mainittuihin lukuihin nähden ei liene ihme, että hirvikolareiden määrä maassamme on lisääntynyt ja lisääntyy jatkuvasti. Julkisuudessa viranomaiset ovat kantaneet kasvavaa huolta siitä, etteivät tienkäyttäjät enää suhtaudu vakavasti hirvivaarasta varoittaviin merkkeihin. Vaan taitaapa olla niin, että liika on liikaa –varoitusmerkkienkin suhteen. Kaikkeenhan tottuu, kuten sanonta kuuluu. Huoli kannattaisikin suunnata ennemmin hirvikannan pienentämiseen.
Jokainen hirven kanssa lähitaisteluetäisyydellä ollut motoristi tietää, että osumasta on tilastollisestikin huonot mahdollisuudet jäädä kertomaan. Tässä asiassa ollaankin autoilijoiden kanssa lähes samalla viivalla.
Kaudella 2002 menehtyi kaksi motoristia hirvikolareissa; toinen Varkaudessa ja toinen Nurmijärvellä. Toinen kolareista tapahtui moottoritien hirviaita-alueella.
BajaHill:n edellinen artikkeli aiheesta: Teidemme hirviöt - Vakava uhka motoristille (5.8.2002).
  Syyskuu 2002. Keimolassa aamun työmatkaliikenteessä |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti