keskiviikko 16. toukokuuta 2001

Motoristin katukeittokirja

Tämä keittokirja on saanut inspiraationsa pitkillä maantietaipaleilla jyskyttävän V-koneen musiikista ja nälkiintyneen sekä köyhän motoristin kekseliäisyydestä. Kaikki rahathan on tietenkin syydetty siihen pyörään joten ruokakuluissa on säästettävä. Motoristi etsii ruokansa tietenkin luonnollisesta elinympäristöstänsä, eli maantieltä... Ja vaikka moottoripyörällä voi huoletta teilata rusakon tai pienen kauriin ei kokkitiimimme sitä suosittele, paljon varmempaa on etsiä ruokaa autoilijoiden ja rekkojen jäljiltä. Hyvää riistalihaa ei kannata jättää korpeille tai variksille. 

Pikagurmeeta: Flambeerattu katujänis

Rekan tai auton tappamasta jäniksestä tai rusakosta saa maittavan pika-aterian. Ennen valmistamista jänis kannattaa siirtää kaistan keskeltä pientareelle, näin vältyt turhilta keskeytyksiltä. Turvallisuus ennen kaikkea!
 Flambeerattu katujänis valmistuu nopeasti
 Flambeerattu katujänis valmistuu nopeasti. Katso myös toinen kuva tästä.

Aloita laittamalla pyörän bensahana kiinni, bensaletku irti kaasarista ja hanasta avaamalla valelet jännikselle noin 2 desilitraa bensiiniä. Lyijyttömät flambeerausnesteet maistuvat parhaimmilta mutta perinteisestä mausta pitävät käyttävät lyijyllistä 99:ä. Harvinaisten dieselmoottoripyörien omistajille suosittelemme pienen bensapullon mukana pitämistä. Jäniksen valelun yhteydessä kannattaa varmistaa, että koko turkki ja sisäelimet tulevat kunnolla kastelluiksi. 

Jos ruokailuun on käytetttävissä enemmän aikaa jäniksen voi antaa marinoitua muutaman minuutin ajan. Flambeeraus sytytetään kätevästi sytytystulpan kipinän avulla mutta myös tupakkaa voi käyttää. Tupakka antaa makuun mukavan lisäsäväyksen. Tässä vaiheessa moottoripyörä kannattaa siirtää muutaman metrin päähän. 

Ruoan valmistuessa voit ihailla ohiajavien autoilijoiden ilmeitä samalla kun he joutuvat kateellisena kuolaamaan pitkälle näkyvän savupatsaan mahtavissa tuoksuissa. Jänis on kypsää kun kaikki karva turkista on palanut pois, tähän ei yleensä kulu yli minuuttia. Jäniksen voi maustaa ja hyppiä sammuksiin buutseilla. 

Flambeerattu katujänis on heti valmista nautittavaksi. Muista laittaa bensaletku takaisin kiinni kaasuttimeen, avata bensahana ja ruuvata sytystulppa kiinni ennen lähtöä. Jos kaikki jänis ei tullut syödyksi loput siitä voi viedä rallipaikalle arvokkaana tuliaisena. 

Suussasulavaa supikoiraa putkessa

Supikoiran liha jää flambeerauksella sitkeäksi joten supikoiran valmistamiseen joudumme käyttämään vähän hitaampaa valmistustapaa. Kokkailu alkaa koiran nylkemisellä. Suolet voi jättää huoletta paikoilleen, ne pitävät lihan kosteana ja mureana. Nahasta saa tulevalla talvikaudella tehtyä hyvät hanskat ja koiran päästä saa ajovalon päälle komean koristeen. Boonuksena ko. koriste saa muut motoristit vihreäksi kateudesta.
 Supikoira on kiinnitetty ja valmistus voi alkaa.
 Supikoira on kiinnitety ja valmistus voi alkaa. Katso myös toinen kuva tästä.

Kun koira on nyljetty sen voi joko viipaloida valmistamista varten pitkiksi siivuiksi tai valmistaa sellaisenaan. Viipaleet tai koko koira sidotaan pakosarjaan rautalangalla. Mikäli matkaa on pidemmälti eikä motoristilla ole vielä nälkä kannattaa koira sitoa pakosarjan sijasta vasta äänenvaimentajan kohdalle. 

Valmistusaika vaihtelee eri pyörätyypeillä mutta noin 50 kilometriä 90 kmt nopeudella on hyvä keskiarvo täysikasvuisen supinartun valmistamiseksi pakosarjassa. 

Rallipaikalla murean ja valmiin koiran voi irroittaa pakosarjasta, varo kuitenkin polttamasta käsiä tässä vaiheessa. Keväisin tielaitos on ystävällisesti varmistanut ruoan suolaamisen ja kuumana kesäpäivänä saa makuun mukaan ylimääräistä tiepikeä. Lisämausteeksi koiraan voi raapia katteesta ja ajovalosta hyönteisiä, ovelampi motoristi hoitaakin maulle loppusilauksen pienellä iltalenkillä. Oikeaoppiset huuhtovat koiran alas kossulla ja ammattilaistason kokit keskittyvät vain huuhdontaan. 

Savustettu pikkunisäkäs

Tämä ruoka vaatii pieniä esivalmisteluja tallilla jo ennen liikkeellelähtöä mutta valmis sapuska maksaa kyllä vaivan. Ruoan valmistamiseen tarvitaan perinteinen laukku, nahkalaukulla saat parhaat aromit mutta myös Givin 48-litrainen takalaukku käy hyvin. Bilteemasta voi ostaa taivuteltavaa pakoputkea sekä pakoputkiteippiä ja tarvittavat erikoisvälineet onkin kasassa.

 Viranomaiset saattavat hätkähtää kokkaavaa motoristia
 Viranomaiset saattavat hätkähtää kokkaavaa motoristia.
Laukun kylkeen leikataan ostetun jatkoputken kokoinen reikä ja ko. putki teipataan toisesta päästä pyörän pakoputkeen ja toisesta päästä laukun reikään tukevasti kiinni. Näin saatu savustuslaukku onkin valmis vastaanottamaan pikkunisäkkäitä heti kun niitä vain osuu motoristin haukansilmiin. Nelitahtisten savustuslaukkujen omistajat joutuvat vielä lisäämään savustuslaukkuun noin desilitran verran Sae 20/50 moniasteöljyä jokaista savustettavaa puolta kiloa kohden. Eksoottisempia makusävyjä saa esimerkiksi aikaiseksi peräöljyillä.

Savustamiseen täytyy varata aikaa noin tunti jokaista savustettavaa kiloa kohti eikä savustuslaukkua kannata täyttää yli puolenvälin. Jos hakemalla hakee tästä ateriasta jotain negatiivista niin tiellä liikkuvat viranomaiset suhtautuvat savustuslaukkuihin perin nihkeästi. Mutta paatunutkin viranhaltija katsoo muualle kun muhevan tuoksuisen oravan kääräisee sakkolappuun ennen Saabin hansikaslokeroon tunkemista. 

Mausteita savustuksiin saa mukavasti kun ennen eväiden korkkaamista ajaa pienen keikan korkeassa heinikossa. Rehut voi nyhtää valmiiksi paloiteltuina etupinnoista ja jarrulevyistä suoraan savustuslaatikkoon josta ruoka on mukava myös nauttia. 

Painekeitetyt kenttävihannekset

Vegetaristit voivat nauttia lounaakseen rehuja ja vaikka käpyjä joita löytyy kaikilta hyvinvarustetuilta tienvierustoilta. Myös aiemmin mainittu ns. heinäpöräytys on suosittu salaatin keruutapa. Vihannekset voi valmistaa sukkahousujen (löytynee useimmilta naisilta) puntissa tai sukkahousujen puutteessa tavallisessa sukassa (löytyy joka buutsista). 

Sukan lahje sidotaa kiinni rautalangalla, rautalankaa kannattaa jättää ylimääräiset 20 senttiä kiinni sitomista varten. Sitten vain jäähdyttimen korkki auki, sukka sisään ja rautalangalla jäähdyttäjän ulkopuolelle kiinni, korkki kiinni ja menoksi. Rehut valmistuvat käden käänteessä maittavaksi ateriaksi joka tainnuttaa vaativimmankin viherpipertäjän makunystyrät. Ja vihanneskeittoa haluavat voivat ottaa jäähdyttimestä desin verran keittovettä mukaan. 

Jälkiruoaksi...

Lainsäätäjä on kaikessa vimmassaan vaatinut motoristeille kypäräpakon. Potalla josta pehmusteet on siirretty mättähälle saakin keitettyä hyvät kahvit sapuskan päälle. Valitettavasti jotkut muovi- ja kuitukypärät kestävät nuotiolla keittämistä perin huonosti joten reissun jatkoa ajatellen sumpin keitto ei aina ole järkevin vaihtoehto. Kokkitiimimme suositteleekin siten palanpainikkeeksi kossua jonka saa mukavasti jäähdytettyä kiertomalla pullon vartiksi bensalla kastettuun t-paitaan ja jättämällä mytty auringon paisteeseen kunnes bensa on haihtunut. 

Seuraavassa oppaassamme perkaamme kaloja takarenkaalla, loimutamme härkää v-koneen lämmössä, kokkaamme maukkaan kastikkeen vanhasta koneöljystä ja teemme hyönteiskeräystorven. Siihen asti toivotammekin maukkaita gurmeehetkiä tämänkertaisen katukeittokirjan vinkkien hurteissa. 



Varoitus: Tämä sivu sisältää ala-arvoista huumoria, heikkohermoiset pehmoilijat voivatkin samantien suunnata jonnekin muualle. Keittokirjan kuvat eivät ole aidoista tilanteista (tai eläimistä) vaan ne ovat lavastetuja. Tämä dokumentti on tehty ilman eläinkokeita. MC BajaHill ei suosittele näiden ruokien valmistamista tai nauttimista julkisella paikalla. Kaikki pidätetään ja kukin tehköön mitä lystää omalla vastuullaan. Itseasiassa MC BajaHill ei ole koskaan kuullutkaan mitään mistään keittokirjasta. Mikä tämä on...? 

1 kommentti: